Vatsapöpöjä, matkustelua ja koipien kasvattelua

Huuh, aika vierii, eikä meinaa keretä blogia päivittää!


Hippu kasvaa hurjaa vauhtia, koivet tuntuu venyvän yön aikana pituutta, tyttö on oikea rimpula pitkien jalkojensa kanssa, painoa perjantaina tasan 10vk iässä 6,6kg. Ollaan kovasti tutustuttu elämänmenoon koko kotiutumisaikana, ja se on tuottanut tulosta: kaikille ihmisille kokoon ja näköön katsomassa heilutetaan iloisesti häntää! 


Viime viikolla isäntä kaivoi Hipulla pakasteesta sorsan siiven ja kyllä olikin jännä juttu! Haisteltiin tuo kummajainen hyvin tarkkaan häntä pystyssä, eikä menny kauaa, kun se oli suussa ja sitä kannettiin ylpeänä! :)


Hippu matkusti ensimmäistä kertaa junalla viime perjantaina, kyllä on reipas tyttö, häntä pystyssä kulki ihmisvilinässä ja kaikki lähestyvät ihmiset tyttö otti vastaan iloisesti, jopa junan ynseännäköinen konduktööri heltyi hymyilemään ja lässyttämään tytön nappisilmiin vilkaistessa. :) Tyttö rauhoittui junassa hetkessä aloilleen ja nukkui puolet matkasta.

Määränpäästä odotti lisää uusia ihmisiä ja aikuinen norjanharmaahirvikoira uros, jonka Hippu otti vastaan tapaansa tyypillisesti; iloisesti! Sai poikaparka tuumata, että on Hippulaisessa sinnikyyttä ja virtaa! Hippu roikkui Onnin huulissa, ikenissä, korvissa, taitaa poika parannella ensi kertaan saakka piraijan hampaan jälkiä naamassa. :)


Tältä meno suurin piirtein koko ajan näytti

Viime viikolla Hippu pelästytti isäntäväen toden teolla. Tyttö rupesi puolilta öin oksentamaan ja oksensi vielä viiden aikaan niin, etten hennonut jättää tyttöä yksin mukaan, vaan otin mukaani töihin. Oksentelu jatkui vaan eikä meinannu taltuta, joten varasin eläinlääkäriajan, jonka sain onneksi muutaman tunnin päähän. Eläinlääkärissä aiemmin vaisuuntunut koiranpentu piristyi aivan täysin eikä ollut tietoakaan mistää mahavaivoista, kaikki (mustat) koirat oli aivan ihania, eikä meinattu pysyä aloillaan, ku olisi kaikkia haluttu tervehtimään! 


Eläinlääkäri tunnusteli koiran, ja otettiin vielä pyynnöstä röntgenkuvat mahasta. Hippu pysyi oikein hienosti paikallaan röntgenpöydällä ilman isompia kiinnipitämisiä, mutta voi taivas sitä huutoa, kunnon drama queen, niinku olis sikaa pistetty! Röntgenkuvissa ei näkynyt suolistossa/vatsalaukussa mitään tavallisesta poikkeavaa, ja päästään nesteytyslääkkeen kanssa kotiin. Illalla tyttö piristyikin entiselleen (ellei jopa villimmäksi, sikäli se edes mahdollista on) ja riisi-hirvenjauhelihamössökin pysyi sisällä, joten selvittiin säikähdyksellä. :)


Summa summarum, kaksi viimeistä viikkoa ovat olleet Hipulle täynnä uusia asioita ja ihmisvilinää ja sitäkin enemmän uusia ääniä, mutta Hippu tuntuu ottavan kaiken uuden vastaan mielettömän helposti ilman mitään hästäämisiä tai pelkotiloja. Sisäsiisteyskin alkaa jo hahmottua, tänään päivällä pyydettiin isommalle hädälle ulos. Pyytämistapa ei ehkä ole kaikkein mieluisin (rappaan väliovea aivan raivona, että isäntä herää yövuoron jälkeisiltä uniltaan), mutta syy pyhittää tässä kyllä aivan täysin keinot! :)